perjantai 15. joulukuuta 2017

Vuoden 2017 paketointi!

Ihan alkuun totean että vuosi oli ihan kaikkea muuta mitä kuvittelin viime vuonna joulukuussa tavoitteita ja tulevaa pohtiessani.
Olemme asuneet tämän vuoden aikana muun muassa kahden erillisen kerran vanhempieni luona, vuoden ensimmäisen kolmanneksen Nurmijärvellä ja sitten Pohjanmaalla vajaan kuukauden, 2,5kk Briteissä sekä lopulta nyt Vantaalla. Huh huijakkaa.
Olen itse ollut poissa vakituisesta työpaikastani maaliskuusta lähtien ja olen edelleen. Joten myös koko koiraharrastus on mullistunut aika moneen otteeseen tänä vuonna.

Pidin viime vuoden lopulla varmana että pääsemme osallistumaan Puolaan agility seminaariin. Mutta valitettavasti kustannussyistä en Briteistä lähtenyt Puolaan sitten. Onneksi kuitenkin Brittilän reissun yhteydessä mahdollistui tavata sekä Maicon että Piken kasvattajat sekä sukulaiskoiria.

Agilitya treenattiin vielä alku vuonna Maicon kanssa viikottain Tuusulan kennelkerhon ryhmässä. Sen jälkeen kertaalleen pääsiäisenä Stenbergin Santun koulutuksessa ja seuraava kosketus agilityyn oli joulukuun Sbcak ry koulutusviikonlopussa Strömforsissa jälleen Stenberg kouluttamassa. Tosin Maico ei valitettavasti varvasvamman vuoksi päässyt osallistumaan. Mutta joo agilitya treenattiin siis ihan olemattoman vähän. Tämän saneli toki jatkuvat muutokset ja se että kesän olimme Briteissä. Maicon kisauran starttaaminen jäi siis tulevaisuuteen.

Jälkiä ajettiin edellisen vuoden tapaan pyöreät nolla. Toko innostusta ei tavattu. Mutta muutamia yksittäisiä treenejä tein itekseni sekä muutaman kerran kavereiden kanssa. Pike on oppinut lisää malttia paikallaolo tehtäviin. Muuta kummoista edistystä ei ole saavutettu. Toki ylläpidetty opetut pohjataidot.

Rallytokoa ajatellen ei ole tehty oikein mitään.

Mitä me sitten tehtiin tänä vuonna?
No paimennettiin tietty?

Me on kehitytty kaikki siinä niin hurjasti. Maicon kanssa saavutettiin tavoitteeksi asetettu PAIM1. Haasteita kyseisellä radalla meille tuottivat pässikaritsat jotka haastoivat koiraa. Brittilän erittäin keveiden karkuun juoksevien 2,5 kk käsijarrulla seisomistreenien jälkeen ne olivat meille molemmille haastavat. Mutta selvittiin. Tämän startin lisäksi kisattiin vielä kolme muuta SBCAK kisaa. Woollandiassa samalle päivälle kaksi starttia ja Perniössä yksi. Ykkösluokkaa kaikki. Woollandiassa päätin kokeilla hakua vasemmalta ja se ei edelleenkään toimi siten kuten pitäisi. Päädyin keskeyttämään. Oikealta kaari oli hyvä mutta nosto ja tuonti liian ärhäkkäitä. Poispäin ajossa sitten oli jo lampaat saaneet tarpeekseen meistä ja päätyi diskaukseen tämä. Perniön kisoja ennen treenit tehtiin paremmin ja olin erityisen tyytyväinen Perniön rataan vaikka onnistuttiin vielä tulemaan diskatuiksi häkin jälkeen haltuunotossa. Olisi ollut mulla parannettavaa siinäkin ja Maico joka oli ollut upeasti kuulolla koko radan siihen asti joutui tekemään ratkaisun joka ei sitten hätäisenä ollut hyvä.

Piken kohdalla hellitettiin mun kovasta kontrollista siihen kun aloiteltiin treenit Briteissä. Sen jälkeen asennetta ja varmuutta ja eläinfiilistä nousi eteen Piken tekemisessä. Pike selkeästi tuli voimakkaamman oloiseksi sekä itsevarmaksi. On tehty hiukan poispäin ajoa ja yritetty löytää malttia ajoon. Kaaria on myös tehty paljon ja pikkuhiljaa ne alkavat näyttää halutulta. Pike ei ole luontaisesti aiemmin tarjonnut maahanmenoa paimentaessa vaan olen sille opettanut seisomastoppia. Nyt se on myös alkanut tarjota maahanmenoa ja nämä olen vahvistanut.
Molemmat ovat kehittyneet tänä vuonna enemmän kuin olisin uskonut. Omista kyvyistä ja taidoista puhumattakaan.

Piken viralliset tutkimukset teetettiin syksyn alussa ja vaikka toisen lonkan D olikin hienoinen pettymys. Ei tämä muuta meidän suunnitelmia tulevaisuudelle. Pike tulee jatkamaan paimenkoiran uraa ja opettelee mahdollisuuksien mukaan agilitya ja tokoa/rallya.

Kio oli siskojeni hoidossa Brittilän työkeikan ajan ja sen jälkeen hetken minulla mutta siskoni Ninan ja hänen miehensä toiveesta muutti heille pysyvämmin tämän jälkeen. Minulla ei sinällään ollut tätä vastaan mitään. Kio on minulla aina aika ajoin ja se että Kio voi todella hyvin heillä ja nauttii suunnattomasti ainoan koiran roolista on iso asia. Kio ei ole kärsinyt kivuista tai vaivoista lainkaan tänä aikana. Liikunta ja elämäntyyli siellä sopii sen tilanteeseen. Kaiken huipuksi Kio vinkuu innosta aina kun vien sen takaisin Ninalle. Hiukan harmittaa ettei se kilju innosta mun tullessa sitä hakemaan. :P
Muutoinkin koirien terveydellisesti vuosi on ollut aika hyvä. Maicon varvasvamma toivottavasti paranee hyvin ja Stormin hammasasia hoidetaan vielä kuntoon. Mutta ei mitään sen hurjempia sairastumisia tai mitään eläinlääkärin käyntejä vaativaa ole ollut.

Kirjoitan ajatuksistani ensi vuotta kohtaan oman tekstinsä.



Ei kommentteja: