tiistai 8. marraskuuta 2016

SPKY:n varikko- ja ratatreenikurssi!

Viime viikon lauantaina mentiin Maicon kanssa Somerolle Kotikosken lammastilalle SPKY:n varikko- ja ratatreenikurssille. Matkattiin yhdessä Tiian ja Gavan kanssa samalla kyydillä. Pike lähti mukaan reissuun ja Kio jäi isännän kanssa kotiin. Onneksi koko päivän oli suhteellisen ok keli, eli siis ei kovaa pakkasta, pikkasen pakkasen puolella taisi olla, eikä tuullut juurikaan.

Varikkotyöskentely siis paimennuskisoihin liittyvää varikkotyöskentelyä. Kuinka lampaat valitaan ryhmiin, miten kisoihin valmistaudutaan, minkälainen on toimiva varikko, miten eläimiä tulisi käsitellä varikolla jne. teoriaa joka oli varsin hyödyllistä. Lisäksi saatiin siis pareina tehdä varikkotyösketelyhommat. Eli laittaa sopiviin porukoihin uuhikaritsat 4-5kpl kokooma-aitauksesta karsinoihin ja siitä tolpalle vienti. Varikon puolella neuvomassa ja ohjaamassa sekä auttamassa oli Elisa Kotikoski. Oltiin Maicon kanssa pareina Tiian ja Gavan kanssa. Paimennettavat lampaat olivat tämän kevään uuhikaritsoita, rodultaan texel sekä gotlannin turkislammas. Kuvailivat karitsoita sen tyyppisiksi että ensin pohtivat että tartteeko mennä kun niitä hiukan painostetaan ja kun lähtevät niin karitsoille tyyppillisesti yleensä sitten porukalla pinkaisten. Ja liian kauan ei saanut antaa aikaa lampaille miettiä tai muuten ne yleensä keksivät jotain omaa. Tämmöisiä ne hyvin pitkälti olivat, reagoivat myös ihmiseen väistäen eli pakoetäisyys ihmiseenkin oli huomioitava, mutta esim. omalla liikkeellä tai tömistelyllä näitä pystyi sekä pysäyttämään itse että liikuttamaan haluamaansa suuntaan. Tolpalla taasen kun niihin ei ollut painetta seisoivat tosi pitkään ihan paikallaan, samoin kun koira oli hakukaarella eivät liikkuneet mihinkään.

Tosi paljon haasteita oli meillä saada aina tolpalle vietävä porukka kulkemaan kohti tolppaa, etenkin alkumatkasta halusivat mieluusti palata takaisin aitauksen luokse koska muu lauma näkyi, ei ollut näkösuojaa. Ja lampolakin aitauksen sivusta takana. Sinne ne sitten usein koukkasivatkin palloilemaan. Tarkoitus oli että kumpikin varikkokoira hoitaisi oman puolensa, toisella vasen puoli ja toisella oikea. Mutta meidän kokemattomat koirat näkivät ja kokivat lampaiden vedot ja mieluummin olisivat innokkaina tehneet enemmän töitä ja paikanneet vedot kuin antaneet meidän hätistellä lampaat oikeaan paikkaan. Tarkoitus oli että ihmisten kuljettelemana pääosin oltaisiin viety aina tolpalle se ns. kisalammasporukka (4-5 lammasta) ja koirat lähinnä takana ja laajemmalla flänkillä peittivät vasemman ja oikean puolen. Saatiin muutamat ihan ok onnistuneet viennit, sitten oli ainakin kolme todella tahtojen taistelua ja en oikein osannut itse toimia niissä tilanteissa heti kun useita koiria työstämässä ja menetettiin muutamat porukat poukkoilemaan pitkin poikin ja ne laitettiin sitten tosiaan takaisin varikon aitaukseen. Tarkensinkin sitten Elisalta että mitä saan tehdä ja seuraava erä saatiin lähtemään hienosti ilman pahempia poukkoiluja. Paljon meni huomiota mullakin väärään paikkaan kun jouduin katsomaan ja tarkkailemaan koiraa vielä ihan liikaa kun olisi pitänyt pystyä tarkkailemaan ja itse kuljettelemaan lampaita enemmän. Myös maahanmenokäskyt kärsivät nopeasti inflaation kun Maico huomasi ettei oikein muita hommia sille ole tarjolla kuin flänkin pätkää ja ihan pientä ajoa korkeintaan kaukaa ja sitten taas maahan. Eikä voinut itse irrota huomauttamaan Maicolle maahanmenosta kun piti itse pitää oma puoli että lampaat kulkee tasaisesti edelleen tolpalle. Viimeisen erän kohdalla tuli sitten tehtyä peruskuljetuksena vienti tolpalle, kun Maico flänkkäsi tasapainon yli ja sieltä takaisin sen saaminen toiseen suuntaan flänkkäämällä mun positiota muuttamatta olisi mennyt jo niin huopaamiseksi että helpompi vaan viedä lampaat tolpalle niiden ollessa rauhallisia ja siellä käskyttää sitten koira talteen. Tai ei oikeastaan ollut varaa siinä kohdin lähteä kokeilemaan flänkkääkö mua kohti vai ei ja kun toinen puoli olisi jäänyt lampaille auki lähteä sinne jos Maico olisi poistunut sieltä.
Kun suorittava koira teki hakukaaren ja noston pidin varmuudeksi aina Maicoa pannasta kiinni.

Varikkotyöskentely vieraassa paikassa, ihan erilaisilla lampailla mihin on totuttu oli meille tosi haastavaa mutta myös erittäin opettavaista. Sain kyllä taottua paljon ajatuksia ja oppia päähäni. Mutta ihan heti en olisi valmis kisavarikolle lähtemään töihin. ;)

Siirryttiin sitten kisaratatreenin puolelle jota koutsasi Anja Lehtiö. Kello oli jo roimasti iltapäivän puolella joten meille infottiin että alkuperäisen 2 x 15min treenin sijaan teemme koko setin putkeen ja Anja pitää tarvittaessa lampaita jos haluaa tehdä useamman haun. Mun treenisuunnitelma oli muuttunut monta kertaa päivän aikana ja oltiin päivän viimeiset radan puolella. Mulla olisi ollut paljon asioita mihin olisin mielelläni kuullut vinkkejä mutta päädyin nostamaan aiheeksi nyt hakukaaren, noston ja ajon vauhdin. Meidän isojen flänkkitreeni määrien myötä olen huomannut että Maicon ajo ei ole niin hyvää tällä hetkellä vaan herkästi alkaa itse tasapainottelemaan vetoja.
Anja muistuttikin alkuun meidän treeniporukkaa että nämä on lampaita jotka kysyy koiralta "lisenssiä" nostossa, eli katsovat koiraa ja pohtivat ensin tartteeko liikkua (mistä tulee hiukan painetta tietysti koiralle) ja kun liikkuvat niin lähtevät reippaasti. Oikea tahti ajaa on lampaat kävellen tai maksimissaan ravaten. Mikäli lampaat liikkuu liian kovaa tuli koira heti käskeä tekemään stoppi (seisten/maahan). Flänkit suositteli tekemään kaikki lie down kautta eli maasta, muuten eivät ole riittävän laajoja ja näillä lampailla menee herne siitä nenuun ja sitten joutuu koko ajan tekemään flänkkiä flänkin perään kun juoksevat suunnasta toiseen. Lisäksi muistutti useamman kerran antamaan koiran flänkätä ja peittää veto niin hyvin että lampaiden päät kääntyy, jonka jälkeen vasta lie down ja ajamisen käsky.

Maico teki useamman hakukaaren ja noston, oli kuulemma aavistuksen jännittyneen oloinen nostossa, mutta kuitenkin nätisti teki. Ajoittain sain kovaakin vaatia maahanmenon lampaiden lähdettyä liikkeelle. Ohjeeksi saatiin toki harjoitella nostoja tämän tyyppisillä lampailla, mutta harjoitella myös sisätila/ahtaiden paikkojen työskentelyä, koira rennoksi näissäkin ja lisäksi esim. aidasta irroituksia siten että toinen lammasporukka on aidan toisella puolen. Ja lisäksi jos nostossa lähtee flänkkäilemään niin heti maahan ja uudelleen ajamaan, tarkoitus saada koira hiukan epävarmaksi ja miettimään eli vastaanottaa herkemmin käskyt sen myötä ja voi rauhoittaa muutenkin jos on turhan paljon vauhtia. Veikkaan että tämä toimii Maicolle hyvin nopeasti.
Flänkkien kattavuudesta mun pitää huolehtia että annan peittää vedon ennen kuin käsken stopin ja lisäksi huomata etten paikkaa koiran virhettä jos sen flänkki ei ole riittävä niin itse liikkua pois ja se menettää lampaat tai tajuaa flänkätä riittävän laajasti. Tai ainakin huomaa nimenomaan seuraavalla flänkillä korjata sen paremmaksi jos on menettänyt lampaat. Ajosta puhuttiin steadyn käytöstä, jos ei usko steadya eli ei hidasta heti niin heti käsky maahan josta uusi ajoon käsky ja steady. Tässäkin herätellään siis koiraa huomioimaan että kovaa ajaminen ei ole vaihtoehto vaan on kuunneltava. Seisomis stopeista oli myös puhetta, mennä linjalle ja äänensävyllä kertoa seisomisestä + käskyllä. Mulla on tässä ajatus mikä Maicon kohdalla toimii sen opetuksessa ja mikä ei, mutta katsotaan, pitää saada treenejä tähän alle niin näkee. Maico on intensiivinen ja voimakas koira johon pitää koko ajan pitää yhteyttä niin homma toimii hyvin. Nytkin sanoin Anjalle aina välillä että odota mä otan koiran niin että voin kuunnella ja keskustella ohjeista. :) 
Olisin toivonut että meillä olisi ollut vähän enemmän aikaa mutta näin nyt. Toivottavasti tulisi lisää tämmöisiä koulutuksia missä pääsisi erilaisille lampaille, me todella tarvitaan tälläistä treeniä. Itsekin pitäisi muistaa oma toiminta, multa unohtu taas näillä lampailla itse olla paimen ja pitää oma puoli ja liikkua alta pois jos koira ajaa mulle lampaita, eikä mennä lampaita kohti ja tehdä ajamista vaan vaikeammaksi koiralle. Perusasioitahan nämä ja silti huomaa että unohtuu jos on yhtään uusi tilanne tai erilaiset lampaat. Hyviä vinkkejä sai myös paljon muiden treeneistä. Muun muassa ajossa tolpalta ollessa miten lampaiden vauhtia hidastetaan flänkkäyttämällä koira sen verran että lampaat näkee silmäkulmasta takaisin vasemmalle tai oikealle että koira on siellä.   Ja pilli treeniä pitää jatkaa vaan reippaasti nyt, helpottaa etäisyyksien kasvaessa.

Tiia otti kuvia Maicosta ja Gavasta odottamassa vuoroa ja Pikestä pussailemassa ja hengailemassa. Kuva musta ja Maicosta mun kännykällä :D

 

Ei kommentteja: