torstai 8. syyskuuta 2016

Loman viettoa!

Niin lomat on nyt sitten lusittu. Oli kivaa, mutta jotenkin surkeaa ajatella että seuraavan kerran sitten joskus kevät-talvella vasta.
Ehdittiin käydä treenailemassa tokoa ja agilitya sekä tietty paimennettiin useita kertoja.


Kiosta olen tässä ollut vähän huolissani, joudun ihan selkeästi rajoittamaan sen menohaluja muiden kanssa juoksemiseen omalla pihalla koska vetää herkästi siitä ittensä kipeäksi joka näkyy levon jälkeen liikkumisen kankeutena sekä lepäämästä ylösnousun vaikeutena. Hankin sille memory foam pedinkin kotiin että olisi hyvä nukkua, mut eihän tuo oo siinä suostunut nukkumaan, lattialla tai häkissä jossa vanha peti, joskus sentään sohvalla öisin mikä on ihan hyvä musta vaikken muuten aina välittäiskään että sohvalla koirat olisi. Junnuosasto kyllä tuntuu nukkuvan varsin sikeästi sekä memory foam pedillä että sohvalla, joten eiköhän peli oo koirille pelattu 6-0.
Meidän lenkkeilyllä Kio kestää ihan hyvin, se ei metsässä tai hiekkateillä kaahaa irtiollessaan, ei edes vaikka toiset vapaana. Ja mitään hirmuisia marssimaratonejahan me nyt ei lenkkeillä kun Pike on kuitenkin sen verran nuori etten koe tarvetta mitään 2h hihnalenkkejä niiden kanssa kävellä mitä alueella väistämättä joutuisi tekemään kun ei niin isoja metsiä ihan vieressä ole. Katsotaan miten tilanne etenee ja kipulääkkeitä oon antanut vähän tiheämmin nyt, ja oli pidempi kuurikin tuossa. Muuten Kio on todella hyvin pärjäävä oloneuvos. Se on täysin onnellisen oloinen olemiseensa joten kun on niin hyväpäinen koira ei tekemättömyys sille aiheuta mitään. Ja toki aina kun on mukana pääsee myös pikkaisen jotain tekemään, mutta jos on tiedossa että sitä pitää pidempään vaan häkissä makuutella autossa niin jätän sen mieluummin isännän kanssa kotiin, ettei turhaa mene jäykäksi ja saa isännän kanssa olla vapaasti talossa ja ovet auki pihalle. Tuntuu olevan tähänkin aivan täysin tyytyväinen. Paimennukseenhan se ei halua edes pellon laidalle tulla mukaan eri sitten kun käydään auttelemassa lammashommissa ni pyörii mukana.

Käytiin mun kahden lomaviikon aikana nyt kahdesti Reean luona Nurmijärvellä paimentamassa sekä useamman kerran Pukkilassa Kristiinan koulutuksissa. Maicon kaaret alkaa olla todella hyviä, etäisyyttä vaan lisää eli hakuja ja niissä seurata ja puuttua mikäli kokemattomuuttaan kiihtyy kaarella kun lampaat lähtee liikkumaan. Hienosti kuuntelee käskyjä ja viimeksi kun kokeilin noston jälkeen myös ohjata toiseen suuntaan niin otti suunnan tosi hyvin. Eli lähetin oikealle "Away" hakemaan lampaat, käskin maahan kun kattoi koko lauman ja "walk on" ajamiskäskyllä nostoon, jonka jälkeen "comebye" vasempaan lampaiden suuntaan korjaamiseksi, näitä näkyi kisoissa tarvittavan ni ihan mielenkiinnosta kokeilin. Etäisyyttä ei toki vielä paljon mutta hienosti kuuntelee. Treenejä nyt etenkin työn alla listattuna:

  • Ajamiseen poispäin "walk on" tarvitaan itsevarmuutta ja malttia molemmille sekä mulle enemmän keskittymistä pitämään yhteyttä koiraan sekä katsomaan mihin lampaat on menossa. Tässä on paljon työtä siihen mitä ajattelen että sen tulisi olla.
  • Sisäflänkkejä aloiteltiin viime viikolla ja siitä ajamiseen suoraan, tämä oli tosi hyvä harjoitus ja jatketaan sen työstämistä edelleen. Sunnuntaina tein ja alun kankeuden jälkeen, eli kun sain tehtyä harjoituksen oikein ja ajatuksella, Maicolta alkoi sujua hienosti tämäkin.
  • Peruskuljetusta meidän täytyy nyt muistaa säännöllisesti tehdä sillä se on hiukan kärsinyt paljosta suuntatreenistä, on ajoittain levoton kuljetuksessa eikä pidä kunnolla paikkaansa takana. ja tämä on niitä perusteita mitkä pitää vaan treeneillä pitää kunnossa. 
  • Ja sitten tietty ne hakukaaret, matkaa lisää.
  • Ja se pilli! Voi paimenpilli sentään. Oon sitä treenannut, mutta kyllä tarttisi alkaa koiralle opettamaan nyt jo maahan käsky sekä aja käsky pillille. Kisojakin ajatellen.

Meidän kesälammas Reealla <3
Reean luona lampaat ei ole mulle niin tuttuja ja ne reagoi voimakkaammin selkeästi vieraampaan koiraan sekä ihmiseen. Siellä tehdään usein jotain vähän helpompaa, suuntia esim. ja peruskuljetusta. Suuntiin oon sitten vaikeudeksi ottanut ahtaampia paikkoja joissa Maicon tulee miettiä ja seurata myös itse lampaita (koiran eläinfiilis) ja puutun jos tekee tyhmiä ratkaisuja. Nämäkin olleet hyvä harjoituksia.


Viime viikon perjantaina käytiin katsomassa Kennelliiton alaisia (SBCAK kisat) paimennuksen mestaruuksia tai no perjantaina oli Nuorten mestaruus ja tavalliset kisat 1-3. luokille Woollandiassa Somerolla. Oli helpottavaa nähdä itse asiassa ensimmäistä kertaa ihan ykkösluokan kisat ja tuntui ettei se kisauran korkkaaminen joku päivä mikään mahdottomuus ole. Toki vieraat lampaat ja vieras kisapelto tuovat lisäksi omansa. Kisalammasporukkaankin kun voi tulla semmoinen persoona sinä päivänä ettei niistä eläimistäkään aina tiedä. ;) Tosi hienoa että moni ensikertalainen onnistui tosi hienosti ajamaan radan läpi nyt näissä kisoissa. Tääkin päivä venyi aamu ysin lähdöstä ilta ysin kotiin paluun, kun kisojen lopuksi käytiin vielä porukalla syömässä Somerolla. Maico ja Pike olivat mukana, Kio isännän kanssa kotosalla.

Lauantaina nähtiin Tapiolassa toko ja pentutreffien merkeissä Mariaa ja Karoliinaa sekä Piken siskoa Freyaa. treenailtiin perusasentoa, luoksaria, liikkeestä seisomista ja kapulan vauhtinoutoa. Pike oli unohtanut jo vauhtinoudon alkeet, tehtiin useampia viikkoja sitten viimeksi ja eri kapulalla. Pitää nyt muistaa ottaa taas enemmän treeniin. Maico treenasi seuruuta, luoksaria ja vauhtinoutoa intensiivisenä settinä. Kio sai myös noutaa ja tehdä pikkuista seuruupätkää ja liik.maahan. Lopuksi pennut sai juoksennella Silkkiniityllä.

Nyt viime sunnuntaina alkoi Pikellä ja Maicolla tokot Tuusulan Kennelkerholla. Pike oli ahne ja reipas keskittymiskykyinen oma itsensä, jaksoi tosi hienosti ja tauotin välillä. Ei välittänyt tehdessään muista koirista tai ihmisistä. Maico oli super hieno! Maicon kanssa on tehty töitä vähän eri tavalla, sillä silmä näkyy tokossa sillä. Se on kokenut yhdessä vaiheessa tosi ahdistavaksi sen että porukka leviää kentälle eikä pysy kasassa ja tämä on näkynyt levottomuutena ja ei  se ole pystynyt keskittymään sille annettuihin tehtäviin. Mulla oli myös vaikeuksia alkuun osata tehdä oikeanlaisia harjoituksia Maicon kanssa. Lisäksi sille häiriöt on olleet tosi vaikeita, vaikka luopuminen on opetetetuissa asioissa sillä todella vahva, niin vahva että sille ajoittain mun tekemä häiriö on saanut aikaan sen että se on esim peruuttanut voimakkaasti makuusta pois kun luopuu niin voimakkaasti. Asioita joita mä en aina ole sen kanssa tajunnut. Me on tehty töitä meidän yhteisen treenikuplan suhteen ja nyt sunnuntaina Maico oli todella upea! Tarjosi heti perusasentoa kentälle tullessaan ja suoritti annetut tehtävät omalla tasollaan ja siinä vireessä mitä sille on haettu lyhyillä intensiivisillä treeneillä. Toki jos se ei ole tekemässä tehtävää se silmää ympärilleen mutta se on todella hyvin kuulolla. Vaikka ei katsoisi mua se kulkee mukana ja kuuntelee ja kun otan perusasennon se ottaa sen heti halukkaasti ja on kontaktissa. Edelleen jatketaan kuitenkin harjoituksia missä tehdään hyvällä vireellä tehtävät järkevästi putkeen eli treenataan asenteella. Maicon kanssa tekeminen on erilaista mitä yhdenkään aiemman mun koiran kanssa, sillä on ihan käsittämätön voima ja draivi millä se pystyy asioita tekemään ja se on todella intensiivinen, mun tarvitsee vielä oppia paljon lisää sen kanssa kouluttamisesta. En ehkä edes osaa kuvailla miten super työkoiratyyppi Maico on.



Sannan ottama kuva Maicosta Somerolla.

Maico Somerolla.

Tottistreenien kuvat otti Maria! Kiitos 






Ei kommentteja: