lauantai 19. joulukuuta 2015

They say that time supposed to heal you But I haven`t done much of healing.

Päivä toisensa jälkeen seuraa toistaan.
Ikävä ja suru on joka päiväisesti mukana elämässä. Siihen liittyy myös paljon muutakin, hetkittäin edelleen tukehduttavaa tuskaa kuinka ei enää voi mitään.
 Ready kävi eläinlääkärissä siis 16.11. jonka perusteella mulle ei vaihtoehtoja enää jäänyt. Ell ei ollut antaa hoitovaihtoehtoja enää meidän tilanteessa. Readyn oireet olivat syvemmällä kuin pelkissä fyysisissä kipuoireissa. Edes viikottaisella osteopatia/akupunktio hoidoilla emme olisi saaneet tilannetta paremmaksi vaan oireet tulisivat etenemään, lääkityskokeilut olisivat myös ell näkemyksen mukaan väistämättömän siirtämistä. Readya on tutkittu paljon vuosien varrella ja nytkin mulla oli mukana ell käynnillä 2013 keväällä otetut magneettikuvat jotka lääkäri kävi läpi, rtg kuvien lisäksi. Kuvat on siis selkärangasta otetut. Selkärangan rtg kuvissa on jo tuolloin ollut nähtävissä nivelrikkoa. Tästä ei mulle tuolloin 2013 neurologi sanonut  mitään. Silloin tutkittiin siis myös koska takaosan liikkuminen oli poikkeavaa ajoittain.
Vieläkin käyn läpi että kun vain olisin voinut vielä tehdä jotain. Päätös koiran parhaaksi oli siltikin todella vaikea. Olisin halunnut edelleen nousta ja taistella. Taistella mulle rakkaan vuoksi. Ne jotka ovat näitä päätöksiä joskus omien rakkaittensa kohdalla tehneet tietävät että kukaan ei haluaisi päätöstä tehdä. Olemme kuitenkin vastuussa näistä rakkaistamme ja velvollisia toimimaan niiden parhaaksi.

Mä oon itse sairastanut tässä perusflunssasta anemiaan asti viimeisten viikkojen aikana ja oma tunne puoli on aika kovilla. Kion ja Maicon osalta, Kio on ollut hiukan alla päin ja yhtäkkiä oon huomannut kuinka se onkaan vanhentunut viimeisen vuoden aikana. Kiolle olen varaamassa fysioterapiaa jotta katsastetaan vähän tarkemmin sen kuntoa.
Maicolta lähti ruokahaluja sen jälkeen kun jäivät kaksin pitämään "laumaa". Ruoka ja palkat kuitenkin maistuvat treenatessa hyvin joten ei huolenaiheita sinällään.
Kumpikaan koirista ei ole mitenkään huomattavasti reagoinut kokoonpanon muutokseen. Ready saatettiin viimeiselle matkalle kotona meidän kaikkien läsnäollessa, rauhassa ja turvassa. Readyn tuhkat olen jo saanut ja keväällä Ready pääsee mökille rakastamaansa paikkaan.

Olen puuhaillut oman vointini puitteissa Kion ja Maicon kanssa. Ollaan käyty Maicon kanssa Marin agilitykurssia Niinulassa sekä tavattu ystäviä ja treenattu tokojuttuja molempien koirien kanssa. Kun olen sairastellut niin on puuhattu sisällä kapulatreenejä ja tehty tasapainotyynyllä harjoituksia.
Rutiinit on pidetty ennallaan arjessa.

Joka aamu ensimmäisenä ja joka ilta viimeisenä ajatuksissani on edelleen Ready. Kuitenkin eteenpäin on mentävä ja jatkettava. Sydämessäni Readylla on erityinen paikka ja nytkin kyynel silmäkulmassani kertoo kuinka paljon ystävääni kaipaan.

Ei kommentteja: