keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Ystävämme on poissa.

Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä ja
etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua,
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi.
ole hiljaa.
Sulje silmät.
Hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.
 
 
"Se oli aivan tavallinen kettu,
samanlainen kuin satatuhatta muuta.
Mutta minä tein siitä ystäväni

ja nyt se on ainutlaatuinen maailmassa."
 
Olen edelleen surun murtama ja ikävä on jatkuvana tuskana rinnassani. Tuntuu kuin tukehtuisin tähän tuskaan. Jouduin aivan liian aikaisin lunastamaan Readylle viimeisen lupauksen. Päätös oli minulle erittäin vaikea sillä olemmehan Readyn kanssa taistelleet rinnakkain läpi vastoin käymisten sekä nauttineet mielettömiä riemun ja onnen hetkiä sekä jakaneet lähes neljän vuoden ajan arjen ilot ja surut. Ready oli erityinen. Meidän koko perhe sekä Readyn läheiset ja ystävät jäävät kaipaamaan kovasti. Readyn välilehdeltä löytyy vastaus jonka luonnollisesti moni kysyy nuoren koiran ennen aikaisesti poistuttua.
Palaan blogin pariin sitten kun minulla on enemmän voimia katsoa eteenpäin. 
 

4 kommenttia:

Nassu kirjoitti...

Lämmin osanotto. <3

Mia kirjoitti...

Kiitos <3

Ansu kirjoitti...

Osanottoni! Luopuminen on aina yhtä tuskaa, mutta nuoresta koirasta luopumisessa on erilainen tuska. Voimia!

Mia kirjoitti...

Kiitos <3