torstai 5. helmikuuta 2015

Käytöksen muokkaamisesta!

Tämä teksti käsittelee nyt puhtaasti ainoastaan Readyn kohdalta lenkkeilyyn ja ulkoiluun liittyviä haasteita. Harrastuspuolen asiat ovatkin sitten kokonaan toinen juttu.



Olen toisinaan aina pohtinut että kuinka moni muu miettii aamulenkille lähtiessään lenkkireittiä sen mukaan että tietää välttävänsä tietyt lähialueen koirat. Tai että valitsee lenkin siten että siellä on mahdollisimman helppo siirtyä sivuun että on tilaa mihin liikkua pois päin ihmisistä, lapsista tai koirista. Tai että ei mene siihen suuntaan missä tietää olevan pihassa koiria. Tai ettei mene koulun suuntaan silloin kun lapset pääsevät koulusta, tai ettei mene siihen suuntaan missä on tiedetty lasten pulkkamäki?

Miettii iltaisin reittivalinnan sen mukaan ettei mene lähelle autotietä valojen ja varjojen runsaan vaihtelun vuoksi ja välttää jälleen menemästä minkään pihan ohi joissa tietää koiria iltaisin pidettävän. Tai ei mene aamulla siihen suuntaan jossa eniten kulkee bussipysäkille ryntäileviä ihmisiä.
Okei lisätään tähän nyt vielä se että sitten taas pitää mennä siiheen suuntaan jossa on joku riittävä pöpelikkö missä koira voi käydä isolla hädällä kun ei suostu kuitenkaan tien varteen tekemään.

Joskus epäonnistun itse tässä reittivalinnassa tai varsinaisesti en epäonnistu reittivalinnassa vaan on asioita joihin en voi ympäristössäni vaikuttaa. Lenkki saattaa alkaa jo sillä että vingutaan ja haukahdellaan koska ollaan sen verran kiihdyksissä jo lähtökohtaisesti, tähän ei tarvitse paljoa ärsykettä lisätä kun koiran ohjaaminen tuntuu erittäin haastavalta ja vietin vaihtaminen on jo koiralle mahdotonta. Tuolloin pitäisi kai palata kotiin tai pysähtyä sillä siinä mielentilassa mikään kulkeminen ei ole enää miellyttävää. Koiraan ei enää saa kontaktia. Me pysähdytään, poimin mitä tahansa käytöstä josta pystyn vastaehdollistamaan ja tällä tavoin vaihtamaan vietin ja laskemaan viretilan.
Eli lähtökohtaisesti koira lähtee ulko-oven sulkeuduttua useimmiten liikkeelle täysin väärällä mielentilalla, siihen kun lisätään ympäristön aiheuttamat ärsykkeet tämmöisellä hyvin vilkkaalla koiralla joka reagoi aina täydellä teholla, voi arvata että yksi ratkaiseva tekijä koulutuksen edistymättömyydessä on se että mä en voi hallita ulkoisia ympäristön tuottamia ärsykkeitä. En kykene tarjoamaan ulkoillessa vain sellaisia tilanteita joissa koira onnistuu. Ja kun koira on lenkitettävä useamman kerran päivän aikana, kohdataan väistämättä toistuvasti ärsykkeitä joiden kohdalla koira ei vielä kykene tekemään sitä haluttua käytöstä. Ymmärtääköhän joku mitä mä yritän tällä sanoa? Eli mä pyrin tässä koulutusvaiheessa siihen että koira onnistuisi harjoituksissa ja ärsykkeitä lisätään sitten kun koulutus edistyy.

Valitettavan usein toistoja epäonnistuneista tilanteista tulee niin paljon että koulutus pois ei toivotusta käytöksestä hidastuu tai pysähtyy. Readyn kohdalla on turhaa mennä ns. harjoitustilanteeseen eli järjestettyyn tilanteeseen tekemään näitä koska se poikkeuksetta onnistuu harjoituksissa aina tekaistuissa tilanteissa. Meillä käytöskoulutusta on myös leimannut pitkälti se että ensin edistytään alkuun usein hyvin ja sitten edistys pysähtyy jopa kokonaan ja palataan taakse päinkin. Tämä on ihan normaalia, mutta kun tämän jälkeen ei tahdota päästä eteenpäin ei sitten millään. Tarvitsisi jotkin mystiset taikavoimat sen jälkeen näihin ympäristön ärsykkeiden hallitsemiseen.

Nyt meillä on siis jo pidemmän aikaa ollut käytössä vastaehdollistaminen josta tavoitteena on päästä lopulta rakentamaan oikea toiminta esimerkiksi ohittamiseen. Tämä onkin okei ja ihan selkeää. Mutta miten kertoa koiralle että sen mielentila on täysin väärä ulkona hihnassa lenkkeilyyn. Yhtäkkiä ilman mitään näkyvää syytä koira saattaa vinkua toistuvasti kävellessä ja paikoillaan odottaessa, haukkua kimeästi muutaman tai vain yhden kerran kävellessään tai odottaessaan. Läähättää useimmiten koko ajan hihnassa ollessaan. Vapaana ei niinkään, paitsi toki jos juoksee tms. Vapaana se on mielentilaltaan selkeästi vapaalla ja rento.
Kiihtymisiä ja "hyökkäyksiä" aiheuttavat ohi kävelevät lapset, kärryt, jopa "tavalliset" aikuiset ihmiset. Olisi mun mielestä jotenkin yksinkertaista jos mun tarvitsisi "vain" rakentaa toisten koirien ohittaminen uudelleen, mutta tässä tarvitsee rakentaa koko ulkoilu uudelleen, vapaana olemista lukuunottamatta.
No mä olen kyllä jo jonkin verran taipunut siihen että Ready tulee reagoimaan aina kaikenlaisiin ärsykkeisiin. Se mikä mun hermoja itseasiassa syö on se että edelleen on tilanteita joissa mulla ei ole mitään jakoa saada koiraan kontaktia. Nykyään mä yleensä osaan sanoa milloin näitä ärsykkeitä tulee vastaan ja me poistutaan jo ennen tilanteen tulemista tai siirrytään niin kauaksi kuin mahdollista. Mutta joskus on kiire töihin esimerkiksi jolloin ei voi lähteä valitsemaan kiertoreittiä, ja nämä on todella turhauttavia tilanteita.
Näissä tilanteissa oikeastaan ainut tapa on suojata itsensä, eli koiran valjaista kiinni siten että koira ei pääse purkamaan tilannetta mun käsivarteen tai mihinkään muuallekaan epäsopivaan paikkaan, jonka se kyllä tekee jos mahdollisuus siihen jää. Readyn kohdalla on ollut maailman huonoimpia ideoita tälläiset; ota sitä poskesta ja kiellät yms. Kaikki koiraan koskeminen nostaa sen turhauman ihan järkyttäväksi, se pyrkii puremaan entistä enemmän mikäli siihen kohdistuu fyysistä pakotetta hihnasta tai otteesta. Äänellä käskyttäminen ei ole vienyt mihinkään se ei tavoita koiraa, mitkään ärähdykset sun muut eivät ole tehneet muuta kuin vahvistaneet nousevaa turhaumaa. Ainut minkä se oikeasti ottaa vastaan on kehu oikeasta toiminnasta, joten siksi parasta on löytää aina sellaista sen käytöksestä jota voi vahvistaa. Siitä pääsee rakentamaan muuta pikkuhiljaa.

En kaipaa mitään sääliä, enkä kiellä etteikö kaikki olisi koulutettavissa. Tämä nyt vaan on pohdintaa miksi en ole onnistunut vaikka olen perehtynyt asiaan. Mä suojaan monesti omalla kropallani toisten ihmisten koiria ja ihmisiä ja lapsia, toki se on mun tehtäväkin kun koira on mun mutta pieni ystävällisyys ja huomaavaisuus ei olisi pahitteeksi Joskus näissä ohitustilanteissa.
Mitään kauhean jäsenneltyä tekstiä ei taas tullut. :) Saa kysyä jos ei ymmärrä tai haluaa selvennöstä asiaan tai vaihtoehtoisesti on kommenttia tai ideaa. Ja siis tämä menohan on ollut tälläistä jo useamman vuoden ajan, mikään uusi juttu ei ole kyseessä.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ootteko koittaneet kuonokoppaa? Silloin koira ei ainakaan pääsisi puremaan sua. Muuta ajatusta ei oikein ole. Paitsi se, että oot todella viitteliäs jaksaessas tehdä tommosen duunin. Moni olisi luovuttanut ja antaisi koiran vaan lenkkeillä kiihtyneenä.

Mia kirjoitti...

Kiitos! Joo kuonokoppa löytyy ja sen käyttöä oon välillä miettinyt, mutten ole vielä ratkaissut minkälaista treeniä sen kanssa kannattaisi tehdä, muuten se on vain tietynlaista ongelman kiertämistä. Haluan saada pois ton käytöksen joka tapauksessa, joten mulla pitäisi olla tavoite ettei koppa ole tarpeen enää myöhemmin. Kuonokopan kanssa palkkaaminen on kuitenkin hankalampaa, ja nyt ollaan semmoisessa tilanteessa että pääosin ei kopalle ole tarvetta, ellei tosiaan käy niin etten saa jostain syystä käännyttyä ympäri ärsykkeestä tai mentyä riittävän etäälle sivuun jolloin ei ylly puremisyrityksiin asti. Onneksi ollaan tällä hetkellä taas sellaisessa tilanteessa että mulla on ollut aikaa ja viitseliäisyyttä kääntyä ympäri tai ylipäätään viedä Ready kauemmaksi.
Mun täytyy myös myöntää että sen verran kukkahattua löytyy etten raaski pitää kuonokoppaa 1,5h lenkillä koko aikaa sen takia että siellä tulee ehkä yhteensä 10min verran hetkiä jolloin kuonokoppa varmistukseksi olisi suotava.

Anonyymi kirjoitti...

Mitenkäs semmoinen vinttikoirien koppa? Siinä on isot välit ja siinä pystyisi nuuskuttamaan. Ne on kevyempiäkin kuin muoviset tai jopa kankaiset kopat. Se estäisi ainoastaan sen ettei pääsisi hampaineen suhun kiinni. Vaikka se on vain ns. sijaistoiminto sille kiihtymiselle, että iskee kiinni mihin saa niin mulla kyllä saisi mun puremisesta semmosen palautteen ettei toiste edes kehtais yrittää... mutta sä haluat varmasti pitkäjänteisempänä ihmisenä ratkaista tän pehmeämmin keinoin ja rispektit siitä.

Mia kirjoitti...

Joo täytyy katsoa mitä nyt seuraavaksi saadaan aikaiseksi kun nyt aloitettiin treenijakso yhden tutun projektin puitteissa, on useampi silmäpari apuna. Ja puhuttiin kyllä kopasta sielläkin, eikä sen käyttö ole poissuljettu, haluan vain tietää minkälaista harjoitusta lähden tekemään ja mitä tavoittelen, katsotaan.
Tosiaan en tiedä nyt kenen kanssa varsinaisesti keskustelen :) eikä siinä mitään, en tiedä ootko Readya koskaan livenä nähnyt. Mutta joo olen mäkin joskus aikojen saatossa hermostunut ja kuvitellut olevani vakuuttava ja "näyttänyt koiralle kuka täällä määrää" mutta ainakaan tämä kelpie ei taivu moiseen kohteluun ja vastaa siihen agressiivisesti ja kun mun tapoihin ei oo kuulunut koskaan koorien nippuun vetäminen niin en oo sille tielle sen enempää lähteny. Ja varmasti en ole tuolloin osannut olla riittävän vakuuttava ja en varmasti vienyt asiaani loppuun asti, joten en tiedä toimisiko, mutta ihan kuten veikkasitkin niin se menee mun mukavuusalueen ulkopuolelle ja siksikin en varmasti olisi tarpeeksi vakuuttava niissä otteissa.
Tekninen kikkailija ei vaan pääse karvoistaan. ;)

Nova kirjoitti...

"haluan vain tietää minkälaista harjoitusta lähden tekemään ja mitä tavoittelen"

Hyvin sanottu!