sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Hyvinvoiva koira!

Sain Sabinalta haasteen liittyen tämän blogin kirjoitukseen. Kirjoituksen lopussa on kysymyksen asettelu tälläinen (suora lainaus):

Aseta itsesi koirasi asemaan. Jos sinun elämäsi olisi sellaista, kuin koirasi elämä tällä hetkellä, olisitko onnellinen? Kokisitko elämän olevan reilua? 

Mun kolme koiraa on kaikki tulleet harrastus/puuhastelu kavereiksi. Olen tarjonnut niille kaikenlaista lajinomaista tekemistä kuitenkin sopivalla tavalla, eli niitä samalla koulien siihen suuntaan mikä lemmikkinä elävälle koiralle on sopivaa käytöstä. Tarkoitan siis että mulla on joo paimenia joille luontaista on paimentaa, mutta ei ole sopivaa paimentaa kaikkea mikä liikkuu, joten tarvitaan koulutusta, osoitetaan koiralle mikä toiminta on sille kannattavaa samalle se saa kuitenkin olla koira. Agility ja toko on meidän yhteistä leikkiä jota toki minä kontrolloin, minulla on myös vastuu siitä että koiralla on kivaa ja se ei koe tehtäviä tai niiden seuraamuksia vastenmieliseksi eikä siihen satu treenissä. Jälki on aikalailla koiran hommaa, se saa tehdä sille tyypillistä puuhaa, jossa vielä saa kivoja ruokapalkkoja vaikka koko jälki itsessään on ollut myös vanhemmille koirille hyvin palkitsevaa. Vuosien varrella on ollut ajatuksia joita en enää kouluttamisesta allekirjoita enkä luojan kiitos enää ajattele minään heikkonakaan hetkenä että koirassa olisi jotain vikaa tai että se mua kusettaisi linssiin. ;)
Mä haluaisin olla selkeämpi, mutta oma oppiminen vie joskus aikaa joten prosessointi ei tapahdu hetkessä enkä aina ole mustavalkoinen vaikka kovasti haluaisin. Uskoisin että koirani olisivat vielä onnellisempia jos osaisin vielä paremmin olla selkeämpi. Koirani saavat reilua kohtelua, niiden ei tarvitse pelätä mitään, niitä opastetaan ja ohjataan iloisesti ja ystävällisesti. Oli laji mikä tahansa koulutan koiria iloisiksi suorittajiksi, virheet eivät haittaa, niistä ei seuraa mitään pelottavaa joskus joutuvat tekemään tehtävän uudestaan eivätkä välttämättä onnistu vieläkään koska en osaa kertoa paremmin mitä haluan. Yleensä muistan kuitenkin siinä vaiheessa ruveta prosessoimaan itse ja koirat saavat hengähtää. Nykyään pidän kultaisena sääntönä sitä, että jos hermostun, ei koirien tarvitse minun kanssa enää jatkaa kyseistä harjoitusta, en näe enää tilannetta tuolloin kunnolla. Tämä kultainen sääntö lanseerautui joskus aikanaan siskon kanssa tokoa treenatessa, sovittiin että jos koira toistaa samaa asiaa joka ei ole haluttu ja et osaa kertoa sille mitä haluat ja alat turhautumaan, saa treenikaveri paiskata kapulalla päähän ohjaajaa. ;)
Aiempina treenivuosinani olen laiminlyönyt liikaa tehtävien vakiinnuttamista korkeammassa viretilassa tai koetilanteessa, koira ei toimi samalla lailla enää ja virheitä on tullut, olen myös puuttunut niihin väärin, onneksi osaan jo enemmän. 

Mitä muuta nyt koirien psyykepuoleen tulee niin mulla treenaaminen on aina ollut kausittaista, koirat ovat saaneet myös pitkiä lepojaksoja harrasteista. Viikoittain saavat lepopäiviä kokonaan aivojumpasta ja kotona ovat rauhallisia ja lepäävät ja nukkunvat sekä syövät hyvin, tuntuvat minusta olevan onnellisia. Koirat tekevät treenejä vaikeus/kesto joista palautuvat. Ne myös ovat aina innokkaina tekemään tehtäviä, se toimii myös osittain mittarina miten onnistun kouluttajana treenien suunnittelussa ja niiden toteutuksessa, edistyminen on toki myös yksi mittari ja se että treenit eivät veny. Ne viettävät myös paljon ns. "kotikoiran" elämää, isoilla bonuksilla tosin jotka mulle ovat itsestään selvyyksiä sillä koen jokaisen koiran tarvitsevan koulutusta. Näitä isoja bonuksia ovat vapaana kulkemiset, luotettavat leikkikaverit jne.
Kelpie on kyllä edelleen tietynlainen mysteeri, lähinnä vilkkauteen kuluvan energian vuoksi, tuntuu olevan väsyneempi kuin toiset ihan vaan hallissa/kentällä käynnin jälkeen tai nykyisellään kun muistaa ettei saa vetää lenkillä, on selkeästi väsyneempi lenkkien jälkeen kuin aiemmin, aivojen rasittaminen väsyttää vilkasta koiraa kun se joutuu niin kovasti pinnistämään. Kelpielle annetaan enemmän aikaa palautumiseen, se ei joudu tiiviisiin treeniputkiin se saa vapaapäivän aina minkä tahansa lajin treenipäivän jälkeen. Se on erilainen, ja se huomioidaan. Toisaalta erilaisuus koskee toki myös kaikkia mun koiria, kyllä mä mietin miten pentu jaksaa mitäkin harjoitetta tai miten monta toistoa Kio voi suorittaa mistäkin liikkeen osasta.
Olen tarkka käytöksen seuraamisessa ja pohdin paljon mistä mikäkin johtuu. Yritän myös vastata näihin pohdintoihin sopivalla toiminnalla tai muutoksella toiminnassa.

Joskus olen liian tarkka mistä päästäänkin siihen fyysiseen puoleen. Kulutan hurjat summat rahaa koirieni eläinlääkäri ja fysioterapiakäynteihin, niveliaineisiin, ravitsemukseen ja vielä mihin. Joskus tuntuu että vähempikin riittäisi, lähinnä ajatuksella että ei tuo kaikki autuaaksi tee. Tai oikeastaan olen alkanut miettimään että ei olisi paha alkaa vähän käymään viikkorutiineitaan ja treenirutiineitaan ajatuksella läpi. Mitkä harjoitukset kuormittavat miten koiraa ja miten koira palautuu niistä, mitkä palauttelut ja harjoitteet tukevat palautumista ja lihaskuntoa, tässä on mulla vielä tekemistä. Tähän toivottavasti päästään. En koe omalla toiminnallani saaneeni yhtään koiraa "rikki" ja hyvä niin. 

Meidän viikot on tosi vaihtelevia ja rutiineiden ja harrastuksia tukevien ei-lajiharjoitteiden tekemisessä on vielä kehitettävää, mutta koen että olisin itse onnellinen minun koiranani. Eniten ehkä mietityttää se että toisinaan treenaan enemmän yhtä koiraa ja toisinaan ehkä kahta ja ristiin taas toista kahta. Kokeeko se jota ei treenata juurikaan kulloisella jaksolla jäävänsä jostain paitsi. En usko, sen ei tarvitse tulla mukaan kiihtymään ja katsomaan kun toiset tekee, se saa oman lenkin ja puuhaa josta se tykkää. Joskus ne jopa nauttivat saadessaan levätä kotona aivan yksin. Joskus ne saavat odottaa vapaana vieressä suorittaen niille annettua tehtävää (odottaminen rauhassa) ja saavat siitä palkkion. Tässäkin voisin käyttää hiukan enemmän aikaa kunkin koiran palautumisen miettimiseen ja kunnon ylläpitämiseen sekä lepojaksoihin.

Ja juu pennun kanssa menee tällä hetkellä enemmän aikaa pikkuisissa erissä, mutta ne hetket kestävät niin lyhyen aikaa että se voisi aivan hyvin olla aikaa jolloin vaikka istun tässä koneen ääreessä. Koira elää siinä hetkessä se ei muista hetken jälkeen että tuo treenasi pentua äsken, vaan se muistaa että nyt se emäntä rapsuttaa minua ja pyytää minua tekemään tämän kivan tehtävän jonka tekeminen tuon ihmisen kanssa on kivaa.

Lopputulemana mun koirien työinnosta päätellen ne tekisivät mielellään enemmän niitä laadukkaita selkeitä ja ihania tehtäviä joita niiltä pyydän, rakentaisivat varmasti mielellään niitä jännittäviä tehtäviä yhä ylemmälle osaamistasolle, mutta koska mä tiedän rajallisuuteni niin ne tekevät niitä juuri sen verran että tilanne pysyy tälläisenä. Rajallisuudella tarkoitan mun kykyjä kouluttajana, en voi puskea niiden osaamista edemmäs jos en tiedä mitä teen ja miten ne onnistuvat tehtävissään. Kouluttajana kehityn toki. Fyysistä puolta ajatellen mulla on edelleen kehitettävää mainitsemissani lajiharjoittelua tukevissa asioissa, mutta suhteessa ne saavat viettää vaapata rentoa koiramaista elämää riittävästi. Harrasteet tuottavat mielestäni niille sopivasti stressiä positiivisessa mielessä, niillä ei ole epämiellyttäviä tapoja purkaa energiaa, mutta niillä on aina energiaa silti lähteä tekemään annettuja tehtäviä. Niiden terveys ei kärsi eikä rajoita niiden kanssa tehtyjä tehtäviä, ne eivät ole kipeitä seuraavana päivänä eikä treenihetken jälkeen eikä treenejä edeltäen.

Mikäli aion tähdätä pennun kanssa huipulle jossain lajissa on mulla paljon työtä vielä tehtävänä itseni kanssa sillä tuolloin kehonhuolto ja psyykepuoli korostuvat vielä enemmän, unohtamatta taitojani kouluttajana treenien suunnittelun ja toteutuksen suhteen.

Ääh pitää tulla vielä lisäämään tänne kun tulipa vaan mieleen että ne treenikaverit, kanssa koiraihmiset on muuten kultaakin kalliimpia koko koiraharrastuksessa, toki noiden omien koirien lisäksi. Ne opastaa, neuvoo, kertoo näkemyksi ja ajatuksia sekä jotkut taitavat osaavat oikealla tavalla kyseenalaistaa. Nämä jos mitkä vie muakin tässä elämäntyylissä aina vaan eteenpäin ja pidemmälle.

Ei kommentteja: